Vedenlaatu Tohma- ja Koitajoella, alustavia tuloksia vuodelta 2020

Submitted by KA10010 on

Jokien veden laadun seuranta jatkuu vuoden 2021 loppuun, mutta joitakin vuoden 2020 analyyseihin perustuvia alustavia tuloksia voidaan jo esittää.

Tohmajoki

Tohmajoen Suomen puoleisen osan ylä- ja alajuoksun veden laadun erot havainnollistuvat parhaiten alueelle kahdeksi viikoksi istutetuista virtanäkinsammalista (Fontinalis dalecarlica). Alajuoksun sammalet olivat kokonaan jokivedestä kertyneen aineksen peittämät ja limoittamat, kun taas yläjuoksulla sammalet olivat suhteellisen puhtaita kahden viikon jälkeen. Vesinäytteenoton tulosten perusteella Suomen puoleisen ylä -ja alajuoksun väliset erot johtuvat todennäköisesti joen valuma-alueelta tulevasta orgaanisen ja epäorgaanisen aineksen valumasta. Metsä- ja maatalous sekä muu maanpintaa laaja-alaisesti rikkova ihmistoiminta on saattanut nostaa kiintoaineiden ja metallien valumat korkeammalle tasolle kuin mitä ne luonnollisesti olisivat.   

Prioriteettimetallien (elohopea, nikkeli, lyijy ja kadmium) havaitut vesipitoisuudet olivat turvallisesti ympäristölaatunormien alapuolella. Vesisammalista tähän mennessä saadun datan perusteella metallipitoisuuksissa ei ole selkeää eroa Tohmajoen ylä- ja alajuoksun välillä.

Rauta ja mangaani olivat ainoat metallit, joiden sekä vesi- että sammalpitoisuudet nousivat säännönmukaisesti alajuoksulle päin merkittävästi. Samalla näytteenottokierroksella suurin havaittu sammalten rautapitoisuuksien ero oli nelinkertainen.

Myös alumiinin, arseenin ja vanadiinin vesi- ja sammalpitoisuudet nousivat huomattavasti Tohmajoen alajuoksulla mutta ylä- ja alajuoksun erot eivät olleet yhtä isoja kuin raudan suhteen oli. Muissa alkuaineissa keskimääräiset pitoisuudet nousivat yleisesti alajuoksulla mutta erot yläjuoksuun eivät olleet suuria tai näytteiden välillä oli suurta vaihtelua.

Karjalan tasavallan puoleisessa Tohmajoen osassa suurin osa kuormituksesta on peräisin asutuskeskusten jätevesistä. Suurin yksittäinen kuormituslähde on Helylän jätevedet. Silmämääräisesti kuormituksen kehityksen voi havaita jokiveden väristä sekä sameudesta. Jätevesien mukana jokeen tulee myös typpeä ja fosforia, joiden korkeimmat pitoisuudet olivat Helylän kylällä. Yleisesti voidaan sanoa, että Tohmajoen vedenlaatu heikkenee sitä mukaa mitä lähemmäs Laatokkaa joki virtaa. Karjalan tasavallan puolelta ei ole vielä tässä vaiheessa metallimäärityksiä valmiina, ja muutenkin tulokset perustuvat vesinäytteisiin, sillä Venäjän puolella sammalten käyttö vesien tilan tutkimuksessa ei ole mahdollista.

Tiivistettynä, kiintoaineet – vedessä olevat kiinteät hiukkaset, valuma-alueelta tuleva orgaaninen aines ja sen sisältämät ravinteet näyttävät olevan Tohmajoen pääkuormitustyyppi, vaikkakin niiden lähteet eroavat Suomen ja Karjalan tasavallan välillä. Ihmiskäytön näkökulmasta rauta ja mangaani näyttävät olevan merkittävimmät jokiveden laatua heikentävät metallit. Jokiveden havaitut rauta- ja mangaanipitoisuudet olivat pienimmilläänkin niin isoja, että ne voivat aiheuttaa veteen maku- ja hajuvirheitä sekä ärsyttää mahaa ainakin herkimmillä ihmisillä. Tohmajoen vesi ei siis raudan ja mangaanin suhteen täytä suomalaisia talous- ja juomaveden laatusuosituksia eikä sitä voi suositella käytettäväksi juomavetenä tai ruuanlaitossa

                                         

 

Koitajoki

Koitajoki on siitä mielenkiintoinen joki, että sen Venäjän puoleinen valuma-alueen osa on päässyt palaamaan melkein luonnontilaan merkittävän ihmistoiminnan loputtua alueella toisen maailmansodan jälkeen. Suomen puoleisella Koitajoen valuma-alueella harjoitetaan muun muassa metsätaloutta ja turvetuotantoa.  Möhkössä sammalista havaitut keskimääräiset rauta-, vanadiini-, uraani-, ja alumiinipitoisuudet olivat noin puolet Koitajoen yläjuoksun, eli ennen kuin joki virtaa Suomesta Venäjälle, keskimääräisistä pitoisuuksista. Myös muissa alkuaineissa kuten arseenissa, mangaanissa ja nikkelissä nikkelissä havaittiin huomattavasti pienempiä pitoisuuksia Möhkössä muttei samassa mittakaavassa kuten raudalla.

Koitajoen yläjuoksun korkeammat rauta-, arseeni-, vanadiini-, ja alumiinipitoisuudet johtuvat todennäköisesti metsätaloudesta ja turvetuotannosta. Veden havaitut kiintoainemäärät olivat pienempiä Möhkössä. Sammalten kiintoainepitoisuuksissa oli suurta vaihtelua, mikä saattaa johtua sammalkeräimeen jossain vaiheessa kohdistuneesta fyysisestä häiriöstä. Tähänastiset tulokset saattavat viitata siihen, että Koitajoen vesi puhdistuu maankäytön vaikutuksista koukatessaan Venäjän puolella noin 50 kilometriä. Tämä voi johtua joen omista luonnollisista puhdistusmekanismeista kuten vesikasvillisuuden toiminnasta. Asian varmistaminen vaatii kuitenkin pitempiaikaisempaa säännöllistä seurantaa.